12. tammikuuta 2000 annetun elintarvikkeiden turvallisuutta koskevan valkoisen kirjanjohtavana periaatteena on, että elintarvikkeiden turvallisuutta koskevan politiikan on perustuttava kattavaan toimintamalliin kautta elintarvikeketjun ja että kuluttajien terveyden suojelemiseksi menestyksekkäästi ketjun kaikkien lenkkien on oltava yhtä vahvoja. Euroopan siementeollisuudella on tärkeä rooli Euroopan elintarvike- ja rehuketjun alkupäässä. Kun alettiin korostaa elintarviketuotannon eri osasten keskinäistä yhteyttä, vastuu siemenistä siirtyi syyskuussa 1999 maatalouden pääosastolta terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastolle

Elintarvikkeiden turvallisuutta koskevassa valkoisessa kirjassa vahvistetaan, että kuluttajille olisi tarjottava kaikista jäsenvaltioista turvallisia ja korkealuokkaisia tuotteita ja että tämä on sisämarkkinoiden olennainen tehtävä. Siementen ja lisäysaineiston markkinoille saattamista koskevat direktiivit, jotka kattavat viljely-, vihannes-, hedelmä- ja koristelajit, metsässä kasvavat lajit ja viiniköynnökset, helpottavat sisämarkkinoiden toimintaa varmistamalla, että yhteisössä markkinoille saatetut siemenet ja lisäysaineisto täyttävät terveys- ja laatukriteerit.

Tätä tavoitetta edistetään viljelykasvilajien yleisestä lajikeluettelosta 13. kesäkuuta 2002 annetulla Cneuvoston direktiivillä 2002/53/EY ja vihannesten siementen pitämisestä kaupan 13. kesäkuuta 2002 annetulla neuvoston direktiivillä 2002/55/EY Niissä luodaan lainsäädäntöperusta kahdelle yleiselle luettelolle, joissa luetellaan ne lajikkeet, jotka on hyväksytty varmennettaviksi, tarkastettaviksi ja pidettäviksi kaupan yhteisön alueella. Jotta lajikkeet voidaan sisällyttää luetteloihin, niiden on täytettävä vaatimukset, jotka koskevat erityisesti erotettavuutta, yhtenäisyyttä, pysyvyyttä ja viljelykasvien osalta niiden viljely- ja käyttöarvoa. Viljelykasvilajien viljely- ja käyttöarvo perustuu satoihin, haitallisten organismien vastustuskykyyn, niiden käyttäytymiseen suhteessa fyysisiin ympäristötekijöihin sekä laatuominaisuuksiin. Jos viljely-, vihannes- tai viiniköynnöslajin tai metsässä kasvavan lajin lajike on geneettisesti muunneltu, se voidaan hyväksyä sisällytettäväksi kansalliseen luetteloon ainoastaan seuraavien lisäedellytysten täyttyessä. Lajike on ensinnäkin täytynyt hyväksyä markkinoille saatettavaksi geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön annetun neuvoston direktiivin 90/220/ETY mukaisesti tai sille on ensin täytynyt tehdä direktiivin 90/220/ETY mukainen ympäristövaaran arviointi noudattaen menettelyä, joka otetaan käyttöön komission ehdotuksesta annettavassa neuvoston asetuksessa. Toisekseen, jos tällaisesta lajikkeesta saatavaa ainesta on tarkoitus käyttää elintarvikkeena tai elintarvikkeen ainesosana, kyseisen elintarvikkeen tai elintarvikkeen ainesosan on täytynyt jo aiemmin saada lupa uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista ainesosista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97/EY mukaisesti.

Jäsenvaltiot auttavat komissiota kolmessa pysyvässä komiteassa: maataloudessa, puutarhaviljelyssä ja metsätaloudessa käytettäviä siemeniä ja lisäysaineistoa käsittelevä pysyvä komitea, koristekasvien lisäysaineistoa käsittelevä pysyvä komitea sekä hedelmänsukuisia ja -lajisia kasveja ja lisäysaineistoa käsittelevä pysyvä komitea. Kasveja käsittelevä tiedekomitea tarjoaa riippumatonta tieteellistä opastusta..